Uskokaa tai älkää, Annalla ja mulla on omat vaatekaapit ja loppujen lopuksi aika harvoin lainaillaan toistemme vaatteita. Jos meidät lapsina puettiin samanlaisiin vaatteisiin, meidät erotti väreistä – Annalla oli punaista, Saaralla sinistä. Seitsenvuotislahjaksi saadut pyörät saivatkin meidät hämilleen: mä sain punaisen Ponin ja Anna sinisen. Siinä huomasi lapsi olevansa kaavoihin kangistunut kun oikeasti mietin, että onko äiti ja isä sekoittaneet lahjat. Äidille iso kiitos siitä, että vaatevarastomme ei ollut toistensa kopioita niinkuin usein kaksosilla näkyy olevan.
Jos pitäisi nimetä joku asia, jossa meidän tyylit nykyään menevät yksiin, se on korut ja kellot. Tämän on huomanneet myös läheisemme, joilta saatiin lahjaksi merkitykselliset nahkaremmit (kiitos Liina!) ja käsikorut (kiitos Pirre & co!). Nixon-kellot on ostettu eri vuosina San Diegosta.
Believe it or not, Anna and I have our own wardrobes. We do lend from each other from time to time, but really not that often. If we were dressed the same as kids, you could tell us apart by colors: Anna wearing red, Saara blue. No wonder that our little minds were somewhat confused when I got a red bike for our 7th birthday and Anna got the blue one. Thanks to our mom we were not copies of each other clothes-wise, like you often see with twin kids.
If there’s one similarity in our styles as adults, that would be jewerly and watches.
