Girls On The Wing

Mulla ja Annalla on aika laaja musiikkimaku, ja se on tainnut käydä ilmi täällä blogissakin. Niin se on aina ollut, pienenä kuunneltiin sulassa sovussa kaikkea Take Thatista Eva Dahlgreniin ja Guns N’ Rosesiin. Isommilla sisaruksilla oli varmasti myös vaikutusta eri bändien fanitukseen, mutta isoveli ei kyllä ikinä saanut meitä Slayer-faneiksi vaikka yrittikin. Iron Maiden -lipun hän hilasi lipputankoon ja siinä se pysyi varmaan vuoden ja sitten kun rankempi hevivaihe oli ohitettu niin hänestä tuli isoin tietämäni U2-fani, jota on edelleen. Muistan vieläkin kuinka iso päivä isoveljelle oli se kun Achtung Baby vuonna 1991 julkaistiin, ja ei siinä kauaa kestänyt että meidät tytötkin oli tutustutettu tähän hienoon albumiin. BigSis rakasti teininä Skid Rowta yli kaiken ja “saatiin” minä ja Annakin siitä vähän tykätä. Mut ei yhtä paljon kuin BigSis.

Kaikenlaista musaa ja hyvä niin.

Viikonloppuisin, kun olen kotona eikä ole mitään tähdellistä tekemistä, laitan usein soimaan Neil Diamondin viime vuonna julkaistun Dreams-levyn. Se on kokoelma tulkintoja tunnetuista kappaleista, joihin Neil itse on vuosien varrella tykästynyt. Riisuttuja tulkintoja, joissa on hyvä ja rauhallinen tunnelma. Mun omaksi suosikiksi näistä kappaleista on noussut alun perin Gladys Knightin tunnetuksi tekemä Mignight Train to Georgia.

Neil taisi itse tuottaa Dreams-albumin, mutta hänen pari edellistä albumia tuotti Rick Rubin. Kun selaan meidän musiikkipostauksia, niin monilla niistä on yhteisenä tekijänä tuottaja Rubin: Linkin Park, Adele, Johnny Cash, Red Hot Chili Peppers, Weezer ym. Erikoismies ja aika velho tuottajaksi.

On Sundays like this, when there’s nothing special to do and when I’m mostly just staying home, I like to listen to Neil Diamond’s album “Dreams”. It’s a collection of his interpretations of classic songs he has loved over the years. Midnight Train to Georgia is my favorite.